Puuh.
Ja eeppinen nuuh.
Koska hajuaistini toimii tuhannen sieraimen voimalla.
Piti alunperin kirjoittaa tätä blogia vähän ahkerammin, mutta asia tuli valitettavasti lanattua aivojeni omia fysiologisia toimintojani ohjastavan, operatiivis-komennuksellisen ohjauskeskuksen toimesta. Jos ette tajunneet mitä tarkoitan, niin älkää välittäkö, en tajunnut itsekään. Nyt on kuitenkin neurologia tasoittunut sen verran, että voin sekä a) luvata kirjoituksia about viikoittain ja b) selittää mistä äskeisessä lausunnossa oli kyse.
Edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut paljonkin. Olen käynyt jos monenlaisessa tutkimuksessa ja myllytyksessä. Koska kasvain on iso, niin lääketieteen ammattilaiset halusivat kurkistaa samantien jokaiseen reikään ja kavitaaliin. Takapuoleeni on tyrkitty jos kaikenlaista letkua, kameraa ja sähkömyyrää, kun se kasvain nyt sattuu olemaan sen verran lähellä suolistoa, että sen ollessa pahalaatuinen, olisi suolistosyövän riski suhteellisen reipas.
Ja jos ei muuta, niin olenpahan yhtä suolentyhjennystä ja paksusuolen hauskat kotivideot -tyyppistä mykkäelokuvakokemusta rikkaampi.
Tiedän jo paljon, mutta en vielä(kään) sitä, minkälaatuinen pallo tuolla alakerrassa möllöttää. Sen tiedän, että tieto tulee pian, koska kyötistä napattiin koepalakasa reilu viikko sitten. Myös sen tiedän, että suolisto on sisäpuolelta (tai elimistön ulkopuolelta, riippuu mistä suunnasta sinne huutaa) katsottuna erinomaisessa kunnossa. Toisin sanoen, vaikka mörrimöykky olisikin lähtöisin suolen seinämästä, ei elimistössä ole merkkejä pahuustyyppisen solukon leviämisestä.
Koska olen käynyt läpi nyt useamman magneettikuva- ja tietokonetomografiatutkimuksen, niin tiedän senkin, että luustossa taikka imusolmukkeissa ei näy mitään. Eikä myöskään keuhkoissa. Tai oikeastaan missään. Mitään pahaa siis.
Paitsi maksassa.
Maksasta löytyi lisälöydös. Toki tässä iässä olevalta ihmisoletetulta sopii jo odottavankin löytyvän tarkoissa kuvauksissa jotain ylimääräistä. Oli miten oli, siitä ei koepalaa saa. Eikä se kovin suuri (22 mm) olekaan, mutta sekin on jo onneksi varjoainekuvattu. Jotain tietoa asiasta – ainakin itselleni – luvassa luultavasti kuluvan viikon aikana. Epätietoisuus loppunee ainakin jossain määrin pian, joten seuraava statuksen muutos lienee sitten ns. real deal; tiedän mennäänkö hyvällä vai pahalla – ja millä suunnitelmalla. Leikkausjonossa joka tapauksessa jo olen, koska poishan se kasvipallo on sieltä otettava. Kyse on vain siitä kuinka nopeasti.
Eräs oireeni, jonka takia hakeuduin tutkimuksiin, oli jatkuva kusihätä ja paineen tunnen rakossa. Lisäksi heräsin aamulla lähes aina nestehukkaisena. Minä olen juonut kahvia 4+ kuppia päivässä noin 30 vuoden ajan. Minä olen myös valitettavasti tupakoinut noin 30 vuoden ajan. Varsinkin jälkimmäinen on ollut terveysnäkökulmasta erittäin tyhmää, mutta tässä asiassa ADHD on vaikuttanut valintoihini (tai niiden puutteelliseen kykyyn) erittäin paljon.
Nikotiini on erittäin vahvaa riippuvuutta aiheuttavaa ainetta. Toki jotkut onnistuvat irtoamaan siitä hyvinkin helposti, mutta meidän aivokemiamme ovat hyvin erilaisia substansseihin ja riippuvuuksiin liittyvissä asioissa. Voin sanoa, että tupakanpolttoa on kohdallani yritetty lopettaa n+1 yksi kertaa, mutta joka kerta on ollut sama juttu: unet ovat menneet. Aivojeni palkkiojärjestelmä ei ole toiminut varmaan koskaan oikein, mikä on aiheuttanut sekä kovin riippuvaisen suhteen dopamiinitoimintaani syleilevään nikotiiniin, että kyvyttömyyden nukkua kuin normaalit ihmiset.
Ennen lääkityksen saamista minulla ei ollut minkäänlaisia pysyviä resursseja lopettaa tupakointia. En pystynyt käyttämään minkäänlaisia suuhuni aseteltavia, taikka siellä purukaluston avulla muokattavia nikotiinivalmisteita, sillä refluksitautini reagoi tavattoman voimakkaasti ruokatorvea alas lirisevään nikotiinipitoiseen sylkeen, mikä johti nopeasti lähelle tilannetta, jossa projektiilinomainen, happopitoinen ja ventrikkelilähtöinen pirskotus alkoi ilmoittaa lähenevästä liikkeellelähdöstään. Laastareista ei ollut mitään hyötyä ja sähkötupakka teki keuhkoista entistä kipeämmät – enkä oikein luottanut muutenkaan siihen, että minkä verran asbestia, lyijyä ja muuta paskaa Kaukoidän kauppiaat olivat kulloinkin tuohon höyrypuikulaan mukaan jyystäneet.
Puhun menneessä muodossa, sillä olen ollut nyt yli 5 viikkoa täysin ilman minkäänlaisia nikotiinivalmisteita. En ole edes maistanut tupakkaa – ennen sekään ei onnistunut esimerkiksi illanvietoissa, koska savuiseen hyvänolontuottajaan assosioituneet aivoni alkoivat kuiskia alitajuntaani hyvin nopeasti kaikenlaisia tekosyitä edes yhden imaisun mahdollistajaksi. Oma valintahan se tupakoinnin aloittaminen aina uudelleen on kuitenkin aina ollut, mutta kun unipaine kasvoi valvottujen öiden jälkeen liian suureksi, niin kyttyräeläimen takaraivosta jatkuva luinen rakenne napsahti hyvin helposti poikki.
Vaan ei enää. ADHD-lääkkeiden kanssa tämä asia ei ole ollut edes vaikeaa. Olen itsekin hyvin hämmästynyt siitä, kuinka nopeasti elimistöni parin ensimmäisen viikon jälkeen unohti täysin koko savukeasian. Ja koska keuhkoni eivät jostain ihmeen syystä vuosikymmenten tapatusyritysten jälkeen osoita juuri minkäänlaisia, peruskuvauksissa todettavia hajoamisen merkkejä, niin olisi täydellistä idiotismia ohittaa geenilottotuuri ja jatkaa savunkäryisellä linjalla.
Koska uneni ovat olleet aina mitä ovat, niin tein siinä kohtaa myös liian nopean, joskin mielenkiintoisen päätöksen, ja jätin kerralla pois myös kahvin. Kaksi viikkoa absoluuttisen hulluista vieroitusoireista kärsittyäni (palaan tähän kohta), jätin myös hiilihappopitoiset juomat ja sokerin. Ja viikko siitä alkoholin. Tupakka, sokeri ja alkoholi pysyvät toistaiseksi kokonaan pois. Ensin mainittua en ota toivottavasti koskaan enää takaisin. Viimeiseksi mainitun otan sitten jos ja kun tuntuu siltä. Koska elimistössäni nyt kuitenkin kasvaa sisällä jotain mikä ei ole siellä syntymässä luultavasti ollut, niin haluan tehdä kaikkeni vähentääkseni maksan ja muiden elinten turhaa kuormaa. Haluan tehdä kaikkeni kohottaakseni kuntoani, jotta selviän nopeasti ja elinvoimaisena tulevasta leikkauksesta.
Tällä hetkellä kaikki on henkisesti hyvin. Ei tee mieli yhtään mitään ylimääräistä, tosin en saa kyllä nukuttuakaan. Kun lopetin tupakan ja kahvin, niin varsinkin jälkimmäinen aiheutti varsin voimakkaat vieroitusoireet. Nikotiinihalu jäi hyvin selvästi kofeiinihalun alle, sillä kun pari päivää oli kulunut, alkoi minulla 9 päivää kestänyt päänsärky, johon ei auttanut pahimmillaan mikään särkylääke. Välillä piti maata pimeässä huoneessa, välillä väsytti hulluna ja välillä oli virtaa kuin reppukokoisessa ydinreaktorissa. Mielenkiintoista oli se, että pystyin kuitenkin koodaamaan.
Koodaus on minulle sellainen autismikolo, että saatan hävitä sinne tunneiksi. Pystyin keskittymään siihen niin syvästi, että päänsärky unohtui aina välillä. Valvoin ihan miten sattuu, tein kahden vuorokauden päiviä ja kirjasin eräänä päivänä työaikaseurantaan 19 tuntia. Kroppa meni niin sekaisin, kun se voi mennä. En tiennyt onko yö vai päivä. En tiennyt kusettiko vai oliko nälkä. Samaan aikaan hapenottokyky romahti, kun savukkeita ilman jääneet keuhkot alkoivat korjata itseään. Väsytti vielä enemmän, mutta nukuttua ei vaan saanut – mikä oli järjetöntä, kun välillä energiaa vaan syötettiin lisää ja lisää jostain aivojen tuntemattomassa tilassa olevasta varageneraattorista, ja tein lääkityksestä huolimatta tuhatta eri asiaa.
Olen ehkä antanut jo ymmärtää, että ADHD-lääkitys laittoi identiteettiäni todella paljon uusiksi. En osaa enää tulkita kroppani signaaleja, koska ne ovat niin erilaisia kuin ennen. Kaikki tämä aivojen uudelleenkoodaus, turhista ja haitallisista substansseista vieroittuminen ja itsensä tulkinnan uudelleen opetteleminen ovat vieneet niin henkisiä kuin fyysisiä resurssejakin. Kulutan ne resurssit kuitenkin mielelläni, koska olo on tällä hetkellä todella erilainen.
Moni raportoi kahvin lopetettuaan unien parantuneen. Pettymyksekseni omalla kohdallani ei käynyt niin. Nikotiini ja kahvi olivat kuitenkin selvästi laittaneet aineenvaihduntani sekaisin, koska virtsaamisentarve putosi lopettamisen jälkeen yli puolella. Usein vaivanneet pää- ja niskasäryt hävisivät. Yleinen ahdistus ja jännitys katosivat. Olo on todella rento ja kuormittavat asiat eivät ahdista tai aiheuta minkäänlaista paniikkia. Unta en saa, mutta ennen sekin asia olisi nostanut esiin nopeasti niin sanotun “menen lampeen, hyvästi” -tyyppisen ajatusmallin.
Nyt juuri mikään ei ahdista. Stressaan toki asioista, se on ihan luonnollista ja tiedän sen olevan yksi iso syy unettomuudelle. Onhan tässä kuitenkin aika paljon asioita meneillään. Joka tapauksessa, en koskaan palaa nikotiinin ja kofeiinin maailmaan, jos niiden pois jättäminen aiheuttaa – sen kolmen viikon neuronikurmutuspolkan jälkeen – näin hyvän, rennon ja hyvinvoivan olon.
Tai no okei, kahvin otan/otin takaisin sellaisena erittäin harvoin ja vain tarpeeseen -osaston lahjana aivoilleni. Olen löytänyt erinomaisen kofeiinittoman kahvin ja tällä hetkellä minulla ei edes ns. normikahvia ole, mutta oh boes minkälainen vaikutus sillä ihan oikealla kahvilla oli, kun kolmen viikon absoluuttisen taukopidätyksen jälkeen sitä mukillisen imaisin.
Kofeiini. Todellakin. Virkisti.
Kahvi toimi kuin adrenaliini-defibrillaattori, joka pumpattiin suoneen nestejäädytetyn MotorUpin kanssa. Lähdin kävelylenkille, mutta kävelin normaalisti 20 minuutin kestoisen käppäilypuikautuksen 11 minuutissa, enkä malttanut olla tanssimatta jokaisissa liikennevaloissa. Olo oli kuin lentokapteenilla, joka lensi vahingossa Kuusamoon, laittoi siellä hamsterin ja 16 kiloa huumeita pussiin ja ampui ne tykillä mäntyihin. Edes lumisade taikka niveliä epähellinyt kylmä ilma eivät haitanneet menoani, koska kävelin sellaista vauhtia, että menin hetken aikaa luultavasti kesäkuussa.
Ja siksi tämän blogin kirjoittamiseen tuli turhan pitkä tauko heti ensimmäisestä signaalista lähtien. Tästä lähtien luvassa joka tapauksessa (ehkä vähemmän pitkä) tekstiä 1-2 kertaa viikossa. Muutama onkin tuossa jo melkein valmiina odottelemassa. Uusia naputuksia vartoessanne, napatkaa samalla seurantaan myös Instagram ja Facebook, koska niissäkin aktivoidun jollain tasolla suhteellisen pian. TikTok minulla on myös, mutta sinne ei ole ainakaan parin-kolmen viikon aikana tulossa toistaiseksi mitään.
Kysymyksiä?