Olen koonnut tähän joitain viime aikaisia FB-postauksiani.
Boom!
Sain diagnoosin lokakuussa 2023. Olin kuulemma todella selvä keissi ja merkit olivat paprujen ja todistusten mukaan nähtävissä jo ala-asteella. Eihän tämä nyt varmaan kovin monelle yllätyksenä tullut.
Odotan kyllä et mun pää saisi lääkkeillä rauhan ja pärjäisin näiden seikkailuaivojen kanssa vähän paremmin. Söin tossa viime viikolla pari päivää vahingossa unilääkkeitä mielialalääkkeiden sijasta ja ihmettelin et kylläpä väsyttää päivällä.
Mieliala on kohentunut huomattavasti ja tuuleen huutamisen sijasta laulan vain rakkaudesta ja ilosta. Pakko kyllä myöntää, että tässä päälle 40-vuotiaana aloin olla tähän kuormitussäätöön jo ihan helevetin väsynyt. Ja toivon myös, että kyborgiajat ovat ohitse. Anyway. Kohti uusia mielentiloja! Nyt pitää vaan keskittyä saamaan noin 39269 edellisen 10 vuoden aikana aloitettua asiaa loppuun.
Tai sit sävellän vaikka oopperan.
Diagnoosista viikko
Palaset putosivat paikoilleen niin lujaa, että naapurikin meni.
Oli tarve kertoa jotain.
Sain tosiaan reilu viikko sitten ADHD-diagnoosin ja olen ollut lääkityksellä nyt siitä saakka. Tämä on aivan uskomatonta, miten paljon yksi lääke voi muuttaa ihmistä – ja alle viikossa. Olen saanut nyt vihdoin ja viimein keskityttyä töihin ja saanut aikaiseksi asioita, joita olen lykännyt eteenpäin vuosia. Olen myös saanut nukuttua paremmin ja olen ollut paljon rauhallisempi.
Mä en oikein vieläkään pysty käsittämään, miten iso juttu tämä on. Mikään ei häiritse. Ei ole kuuma, ei kylmä. Ei ahdista, eikä vituta. Ei ole nälkä, eikä jano. Ei ole väsymystä, eikä tylsää. Ei ole kiire, eikä stressiä. Ei ole mitään. On vain rauha. Päässä ei suhise. Työt on tehty päivän aikana ja illalla on aikaa tehdä mitä haluaa.
Aivot eivät väsy päivän aikana. Ensimmäistä kertaa elämässä minulla on oikeasti energiaa keskittyä oleelliseen. Minulta loppuvat suoraan sanottuna sanat kesken, kun yritän kuvailla tätä tunnetta itselleni. Minulla on ollut ajan lisäksi ensimmäistä kertaa koskaan mahdollisuus käyttää niitä henkisiä työkaluja, joita olen vuosien aikana kerännyt. En ole koskaan pystynyt tutkiskelemaan itseäni näin syvällisesti.
Ja se on ongelma.
Minä en tunnista enää toissaviikkoista itseäni. Ihminen voi todellakin muuttua osin yhdessä yössä täysin erilaiseksi. Se pelottaa. Miten voikin olla samaan aikaan niin määrätietoinen ja järkevä olo, mutta pelätä tulevaa ja varsinkin menneisyyttä. En ole nimittäin koskaan nähnyt näin selkeästi omia vikojani. En ole koskaan nähnyt näin selkeästi, miten olen toiminut ja miten olen käyttäytynyt. En ole koskaan nähnyt näin selkeästi, miten olen vuosien aikana myös satuttanut muita ihmisiä.
ADHD selittää käytöstäni todella paljon. ADHD on kirous. Diagnoosi ja lääkitys ovat autuus. Olen toisaalta onnellinen, että tiedän vihdoin kuka minä olen ja miksi olen toiminut kuten olen, mutta samalla tiedän, että se ei oikeuta yhtään mitään. En voi enää sanoa, että en tiennyt. En voi enää sanoa, että en ymmärtänyt. En voi enää sanoa, että en pystynyt. Teen nyt asioita joita en aikaisemmin voinut tai halunnut tehdä. Nautin asioista, joista en ennen nauttinut. Auringonpaiste onkin ihanaa ja pystyn innostumaan asioista.
Mutta.
Nyt näen, miten paljon olen toiminut menneisyydessä väärin. Nyt näen, miten vaikea ihminen olen voinut olla, vaikka en sitä ole tajunnut. Nyt näen, miten paljon olen satuttanut muita ihmisiä. Nyt näen, miten paljon olen satuttanut itseäni. Nyt näen, miten paljon olen tuhlannut aikaa ja rahaa. Nyt näen, miten paljon olen tuhlannut mahdollisuuksia. Nyt näen, miten paljon olen tuhlannut elämääni.
Tämä kaikki on ollut helvetin iso pala käsiteltäväksi, koska vuosien itsesyytökset, itsetunto-ongelmat ja kaikki muut oman pään sisällä olevat ongelmat on tullut käsiteltyä muutamassa päivässä. Olen kuitenkin hyväksynyt, että olen ollut mikä olen ollut. Tärkeintä on se, mitä olen jatkossa. Olen päättänyt antaa itselleni anteeksi menetetyt vuodet, sillä en voi niille enää mitään. En voi muuttaa menneisyyttä, mutta voin muuttaa tulevaisuuden. Ja minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaisemmin tarpeeksi työkaluja tai resursseja edes ymmärtää tätä asiaa.
Nyt pystyn olemaan myös realisti. En voi luvata, että muutun täysin hetkessä. En voi luvata, etten koskaan palaa menneeseen minään. En halua pyyhkiä menneisyyttä, koska haluan muistaa sen mihin ei kannata palata. En sano että se on osa minua. Se on ollut, mutta ei ole enää.
Olen päivittynyt. Olen versio 2.0. Mieleni kahleet ovat murtuneet ja olen niistä vapaa. Vikalista on pitkä, mutta suurin osa niistä hävisi päivityksen yhteydessä. Ensimmäistä kertaa elämässäni pystyn sanomaan, että nyt vasta voin kehittyä sellaiseksi ihmiseksi kuin haluan.
Valittamisen ja ehtojen aika on ohi. Minulle on annettu kaksi elämää ja toinen niistä alkoi juuri.
FF 2 kuukautta
Pari kuukautta tässä nyt on vissiin rouskutettu ADHD-lääkkeitä. Mielenkiintoista huomata, kuinka suuri vaikutus näillä on elämän eri osa-alueisiin.
Ilman lääkkeitä.
Yritän tehdä töitä. Aloitan koodaamaan, mutta huomaan tunnin kuluttua lukevani artikkelia nännipihan ihokerroksista. Jos taas yritän tehdä jotain luovaa, kuten säveltää tai taiteilla, niin voidaan pikakelata n+1 viikkoa eteenpäin, ja olen edelleen luovuuden starttaamisvaiheessa.
Lääkkeiden kanssa.
Työn tekeminen ei jää yritykseksi, vaan teen koherentisti ja määrätietoisesti tehtävän kerrallaan ja etenen kuin japanilainen luotijuna galaksienvälisessä avaruudessa. Jos taas haluan tehdä jotain luovaa, niin en edes uskalla välttämättä aloittaa, koska huomaan vuorokauden jälkeen vääntäväni asiaa niin intensiivisellä pieteetillä, että ajan rakenne on muuttunut ja en tiedä mitä nälkä on.
On se jännä.
Tähän voisin lisätä vielä sen, että handlasin about kaiken tän vielä muutama vuosi sitten, mutta tilanne pahentui potenssiin 2077 edellisen 3-4 vuoden aikana.
Nähtävästi ikä + konkurssit + burnoutit + stressi + säätäminen + univelka + nälkä + henkinen kuorma söivät neurologiset resurssit sen verran pahasti, että lopullinen seinään ajaminen oli erittäin lähellä. Aivoista vaan katosi kyky toimia ja hermoston yliaktiivisuus alkoi käydä sietämättömäksi.
Apu tuli siis kreivin aikaan, mutta kovin tuntuu siltä, että tosta viime vuosien myrskystä palautuminen kestää vielä vähintäänkin kuukausia – ellei vuosia.